Uusi reitti avattu: Lapin pisin kanoottiseikkailu kolmen erämaan, kahden vedenjakajan, kahden valtion, yhden kansallispuiston ja yhden luonnonpuiston kautta

Ystäväni Sakke Raappana istutti vuosia sitten päähäni unelman pitkästä kanoottiseikkailusta Lapin poikki. Kanadalaiset seikkailijat olivat tehneet häneen vaikutuksen, jonka seurauksena hän oli ostanut rajumpaa käsittelyä kestävän seikkailukanootin. Olin eräopaskoulutuksen aikana melonut kanootilla haastavissakin paikoissa, mutta kuitenkin "normaalisti", kuten "kuuluu". Kesti pitkään ennen kuin aloin lämmetä Saken kanadalaisille esikuville, jotka etenivät kanootilla viikkotolkulla vastavirtaan liinaten ja sauvoen.

Ehkä sen vuoksi päädyimme ensin vuonna 2021 minun ideoimalleni packraft-seikkailulle Suomen vaarallisimmalle ja luonnontilaisimmalle jokireitille. Kun aika lopulta oli kypsä, alkoi lopullinen suunnitelma tälle pitkälle kanoottiseikkailulle nopeasti hahmottua. Karttoja tutkittiin tavoitteena löytää Lapista pisin mahdollinen reitti, mikä on mahdollista toteuttaa kanootin kanssa. Saken huolellisen pohjatyön avulla se löytyi.

Reitti kulkee kolmen erämaan, kahden vedenjakajan, kahden valtion, yhden kansallispuiston ja yhden norjalaisen luonnonpuiston kautta Kalmankaltiosta Jäämerelle. Se on kartalta mitattuna 382,32km (keskimäärin 29,40km / päivä). Matkasta noin 195km (51%) kuljetaan erämaa-alueilla.

Garmin Fenix 7X urheilukellooni kertyi matkaa GPS-jäljen muodossa 426,15km (keskimäärin 32,78km / päivä). Kartalta mitatun matkan ja GPS-jäljen erotus on 43,83km. Suurin osa tästä selittyy kanto-osuuksilla. Kartalta mitattu kanto-osuuksien kokonaismatka on 17,79km. Kun huomioidaan että monilla kanto-osuuksilla jouduimme kantamaan varusteet kahdessa erässä, todellinen matka on lähempänä 40 kilometriä. Loput erotuksesta selittyy koskien ja maastojen tiedusteluilla sekä taukopaikoilla liikuskeluilla.

Meillä oli erittäin tiukka aikataulu, joten emme ehtineet kasvattaa reissullamme pitkää partaa, kuten Saken kanadalaiset esikuvat. Reitille tekemämme "pohja-aika" on 13 päivää. Se vaati meiltä eläimellistä raatamista ja pitkiä päiviä. Tarkemmin ilmaistuna päivämatkoihin käyttämämme kokonaisaika on 136h 1min (keskimäärin 10h 27min / päivä).

Usein tuntui että vietimme enemmän aikaa kivikoissa ja pusikoissa kanoottia kantaen kuin melomassa. Osasimme odottaa tätä, mutta usein myös kartalla selkeiltä ja helpoilta vesiyhteyksiltä näyttävät kohdat osoittautuivat joksikin ihan muuksi. Edes kesäkuun hyvä tulvatilanne ei auttanut näissä paikoissa.

Jos haaveilet vastaavasta seikkailusta, lue tämä blogijulkaisu loppuun ja katso ehdottomasti myös video. Jos vielä senkään jälkeen eivät järjen kellot soita päässä ja olet edelleen halukas yrittämään samaa, olen pahoillani puolestasi. Sakke lupasi tarjota bissen jollekin (ei kuitenkaan jokaiselle), joka rikkoo pohja-aikamme tällä reitillä. Onnea matkaan!

Päivä 1

GPS-mittariin kertynyt matka *: 5,34km

Kartalta mitattu matka **: 4,90km (josta 3,47km kantamista ***)

Aikaa kului päivän matkaan yht. 2h 46min

* = Garmin Fenix 7X GPS urheilukellon mittaus oli päällä koko päivän. Asetuksissa ei käytetty akunsäästöä, joten kello mittasi matkan mahdollisimman tarkasti. Matka sisältää kaikki koskien ja maastojen tiedustelut, kanto-osuuksilla kuljetut edestakaiset matkat ja tauoilla liikuskelut.

** = Kartalta mitattu matka on mitattu GPS-jäljestämme mittaustyökalulla. Mittauksessa on pyritty arvioimaan mahdollisimman tarkka matka ilman ylimääräisiä lenkkejä, joita syntyi koskien ja maastojen tiedusteluista, kanto-osuuksilla kuljetuista edestakaisista matkoista ja tauoilla liikuskeluista. Kaikki edellä mainitut GPS-jäljen "syheröt" on kartalta mitatussa matkassa siis ohitettu suoraan siten, että niitä ei ole mitattu mukaan.

*** = Kannetut osuudet on mitattu yhteen suuntaan. Todellinen matka on monissa kanto-osuuksissa kolminkertainen, koska varusteita kannettiin usein kahdessa erässä.

Lähdimme liikkeelle illalla Kalmankaltiosta, vatsat täynnä PaPaNasta mukaan otettua pizzaa. Inarissa asuva kolttasaamelainen Ville tuli kyydissämme lähtöpaikalle ja vei Saken auton mukanaan, jotta voisi myöhemmin tuoda sen sinne minne ikinä päätyisimmekään. Mitään takeita Jäämerelle pääsystä ei vielä tässä vaiheessa ollut. Tiesimme että sinne päästäksemme meillä ei ole lainkaan varaa aikalisiä vaativiin virheisiin.

Laskimme kanootin vesille Pelsijärvellä. Sen rannalta kokeilimme edetä ensin koilliskulmasta lähtevää ojaa pitkin vastavirtaan, mutta se oli kasvanut täyteen pajua. Seurasi yli 2 tuntia eläimellistä raatamista kanoottia kantaen ja raahaten Puljun erämaan soiden ja varvikoiden yli. 

Tässä vaiheessa mukanamme oli kolmantena pyöränä kiltaveljemme Survival-Eero. Hän lähti matkaan minun MRS Alligator -packraftilla. Suunnitelmissamme oli edetä yhtä matkaa 2-3 päivää, kunnes jatkaisimme omille teillemme.

Leiriydyimme yöksi kauniin männyn alle ja nautimme Eeron kokkaamaa suklaakakkua.

Päivä 2

GPS-mittariin kertynyt matka: 26,06km

Kartalta mitattu matka: 22,59km (josta 0,69km kantamista)

Aikaa kului päivän matkaan yht. 11h 8min

Kannoimme kanootin Avisuorajoen latvoille. Joki on kapea ja pusikkoinen, eikä sitä pysty melomaan. Vedimme kanoottia kahlaten jokea pitkin. Kun lopulta vesi alkoi riittää melomiseen, pääsimme aloittamaan Ivalojoen melomisen aivan sen latvasta. Samalla teimme havainnon, että 34,5kg painava kanootti kulkee paremmin vedessä kuin maalla. Kukapa olisi arvannut!

Päivä 3

GPS-mittariin kertynyt matka: 47,56km

Kartalta mitattu matka: 45,20km

Aikaa kului päivän matkaan yht. 12h 6min

Ivalojokea pitkin koskia laskien. Homma etenee.

Päivä 4

GPS-mittariin kertynyt matka: 44,89km

Kartalta mitattu matka: 42,85km

Aikaa kului päivän matkaan yht. 11h 24min

Ensimmäinen 100km etappi saavutettu. Ohitimme Kutturan ja jatkamme klassista Ivalojoen koskireittiä kohti Ivaloa.

Päivä 5

GPS-mittariin kertynyt matka: 34,54km

Kartalta mitattu matka: 31,85km

Aikaa kului päivän matkaan yht. 11h 3min

Ivalojoki jatkuu. Koskia on riittänyt, mutta yksikään niistä ei ole ollut niin paha etteikö niitä olisi laskettu. Pari koskea koko joesta ollaan käyty katsomassa rannalta. Nämä asiat ovat toki suhteellisia. Aloittelijalle Ivalojoki voi olla vaativa ja vaarallinen. Kanootin kyllä upottaa tai katkaisee näissä kuohuissa nopeasti, jos hommaan ei ole kehittynyt silmää ja lihasmuistia.

Päivä 6

GPS-mittariin kertynyt matka: 31,56km

Kartalta mitattu matka: 31,42km

Aikaa kului päivän matkaan yht. 6h 49min

Puolivälin etappi saavutettu. Takana lähes 190km. Saavuimme Ivaloon. Ivalo River Campingissa yksi yö huoltaen ja sitten matka jatkuu. Kävin polkupyörällä kaupassa hakemassa täydennyksiä.

Päivä 7

GPS-mittariin kertynyt matka: 40,19km

Kartalta mitattu matka: 40,00km

Aikaa kului päivän matkaan yht. 10h 11min

Lähdimme Ivalosta puolivälihuollon jälkeen ja onnistuimme melomaan Inarijärvelle asti. Järvellä on kilometrien pituisia selkiä, jotka ovat koskien lisäksi reittimme vaarallisimpia paikkoja. Ympärillä on silmien kantamattomiin eri kokoisia autioita saaria, joita koristaa käkkärä- ja kelohongat sekä kalliorannat. Leiriydyimme yhdelle pikkusaarelle.

Päivä 8

GPS-mittariin kertynyt matka: 39,02km

Kartalta mitattu matka: 37,56km

Aikaa kului päivän matkaan yht. 11h 10min

Matka taittui Inarijärvellä aamusta iltaan. Meloimme ja purjehdimme myötätuulipurjeella saarien suojassa, vaarallisia kilometrien mittaisia selkiä vältellen. Purje antoi meille ilmaiseksi ehkä muutaman kilometrin, sillä tuuli ei oikein riittänyt.

Päivä 9

GPS-mittariin kertynyt matka: 33,42km

Kartalta mitattu matka: 31,23km

Aikaa kului päivän matkaan yht. 10h 46min

Saavuimme vihdoinkin kolme päivää kestäneen Inarijärven ylityksen jälkeen Vätsärin erämaahan, Surnuvuonoon. Inarijärven puolella kuvasimme musiikkivideon Saken uusimpaan biisiin "En tahdo muualle". Se on kuunneltavissa Spotifyssa. Katso musiikkivideo alta.

Päivä 10

GPS-mittariin kertynyt matka: 33,32km

Kartalta mitattu matka: 25,47km (josta 3,93km kantamista)

Aikaa kului päivän matkaan yht. 14h 22min

Matka jatkui kolme päivää kestäneen Inarijärven ylityksen jälkeen Vätsärin erämaahan. Kuljimme koko matkan vastavirtaan sauvoen ja hinaten kanoottia koskia ja virtapaikkoja pitkin ylöspäin sekä kantamalla suolla ja kivikossa. Reitti on valtava sokkelo, joka kulkee lompololta lompololle. Päivä oli ehkä raskain tähän astisista. Kerkesimme kanootin kanssa raatamisen ohessa saada saaliiksi muutaman harjuksen ja pari ahventa. Maisema on muuttunut kiviseksi. Vesi on niin kristallinkirkasta, että kanootin reunalta pohjaan katsoessa tuntee saman aikaisesti korkean paikan kammoa sekä syvän veden kammoa. Useiden metrien syvyydessä olevat jättimäiset kivilohkareet vilisevät kanoottimme alla meloessamme eteenpäin.

Päivä 11

GPS-mittariin kertynyt matka: 29,53km

Kartalta mitattu matka: 21,90km (josta 3,36km kantamista)

Aikaa kului päivän matkaan yht. 11h 23min

Rämpiminen Vätsärin erämaan läpi jatkuu. Kannoimme kanoottia jyrkkien ja loputtomalta tuntuvien rinteiden yli. Ohitimme reittimme toisen vedenjakajan sekä korkeimman kohdan. Vihdoinkin vastavirrat kääntyivät myötävirroiksi ja ylämäet alamäiksi. Viimeisellä kanto-osuudella ennen leiriytymistä hukkasin Saken makuualustan. Tein rättiväsyneenä vajaan 2km iltalenkin ja kuin ihmeen kaupalla löysin makuualustan.

Päivä 12

GPS-mittariin kertynyt matka: 27,31km

Kartalta mitattu matka: 18,93km (josta 3,60km kantamista)

Aikaa kului päivän matkaan yht. 12h 36min

Matka Vätsärin erämaan läpi jatkui lukuisten kanto-osuuksien kautta. Tavoitteenamme oli päästä Uutuanjoelle, joka virtaa Suomesta ulos Norjaan ja lopulta Munkelva nimisenä jokena Jäämeren vuonoon.

Pikku Rovijärvelle saavuttuamme meidän piti tehdä päätös, lähdemmekö itään vai länteen. Idän suuntaan lähti lukuisten pienten vesistöjen helminauha, joita pitkin pääsisi lopulta Routasenkurulle ja sitä pitkin pohjoiseen, kunnes liityttäisiin Uutuanjokeen juuri ennen Norjan rajaa. Läntisellä reitillä sen sijaan saapuisimme Iso Rovijärvelle ja sokkeloista vesistöjen helminauhaa pitkin Ylimmäisen ja Alimmaisen Porijärven kautta pääsisimme liittymään Uutuanjokeen sen latvasta.

Valitsimme läntisen reitin, koska sen vesistöt näyttivät kartalta katsoen yhtenäiseltä ja suurelta osin melottavilta. Ehdimme jo juhlia ajatusta, että pahimmat kantamiset ovat nyt takana päin. Karu totuus kuitenkin valkeni myöhemmin. Tämä osoittautui koko seikkailun raskaimmaksi päiväksi. Kantamista ja hinaamista riitti tunnista toiseen, eikä loppua näkynyt.

Päivä oli hyvin kylmä ja sateinen. Olimme niin kylmissämme ja märkinä, että teimme isot tulet säilyttääksemme toimintakyvyn. Jos olisimme sortuneet ynnykkään, hypotermia olisi lopulta korjannut satonsa.

Ynnykkä on tila, johon vaeltaja menee kun hänen kurjuutensa on maksimoitu. Ynnykässä ollaan kylmissään, märissään ja nälissään. Akuutissa ynnykässä vaeltaja menettää toimintakykynsä ja murtuu itkemään kimeällä äänellä sikiöasennossa puun juurella.

Kuin ihmeen kaupalla saimme taisteltua itsemme Uutuanjoen varteen saakka, missä teimme taas uudet tulet saadaksemme itsemme lämpimäksi ja kuivaksi. Päivän aikana ajatuksiin hiipinyt epäusko perille pääsemisestä oli nyt vaihtunut toivoon onnistumisesta. Mikään ei voi enää estää meitä pääsemästä Jäämerelle. Eihän?

Päivä 13

GPS-mittariin kertynyt matka: 33,41km

Kartalta mitattu matka: 28,42km (josta 2,74km kantamista)

Aikaa kului päivän matkaan yht. 10h 17min

Matka Uutuanjokea pitkin jatkui Norjan rajalle, jonka jälkeen joki muutti nimensä Munkelvaksi. Tiesimme että edessä olisi iso putous ja koskia. Koskista meillä ei ollut sen tarkempaa tietoa, kuin että ne ovat "melkoisia".

Putous tosiaan oli iso, 20 metriä korkea. Jos sitä ei osaa odottaa, on vaarana joutua sen imuun. Myös kosket olivat lievästi ilmaistuna "melkoisia". Ne pauhasivat voimakkaana ja sisälsivät hengenvaarallisia könkäitä.

Tuli selväksi, että tällä veden korkeudella ja tässä väsymystilassa meillä ei ollut moniinkaan koskiin mitään asiaa. Otimme aina mielummin liikaa varman päälle kuin liian vähän. Vaikka edellinen päivä oli ollut seikkailumme raskain, nyt koskia ohittaessamme koimme koko seikkailun raskaimmat kanto-osuudet. Jouduimme kantamaan tavaroita ja kanoottia jyrkkien harjujen yli.

Vielä aivan viimeisissäkin joen mutkissa ennen tien alittamista oli sen verran vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että huonolla tuurilla matkamme olisi voinut päättyä tähän. Kanoottiinkin taisi tulla enemmän vettä kuin missään vaiheessa aikaisemmin.

Kun lopultakin saavutimme joen yli kulkevan tien, kiusauksena oli viheltää peli poikki tässä kohtaa ja soittaa Ville hakemaan. Mutta pitihän tehtävä Jäämerelle melomisesta viedä loppuun saakka, jotta voisimme olla itsellemme rehellisiä. Jatkoimme melomista ja vähän väliä maistelimme, joko vesi on suolaista. Havaitsimme melovamme yhä myötävirtaan makeassa vedessä, joka laski Munkelvasta vuonoon. Vasta reilun kahden kilometrin jälkeen saavuimme lopulta virallisesti vuonon perälle. Kun vastaan tuli rakkolevää ja sinisimpukoita, katsoimme tehtävämme suoritetuksi. Vihdoinkin! Jäämerelle pääseminen on koko matkan ollut aivan veitsen terällä. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä onnistumisen riemua!

Kiitos Sakelle eeppisen reitin suunnittelusta ja reissun ideoinnista.

Ota seurantaan:

Saken YouTube, Instagram, Facebook ja TikTok.

Petterin / Wild Adventures North:n Instagram, Facebook, TikTok ja YouTube.

Sähköpostilistallani saat kuulla vaellusvinkkejä

Sähköpostilistallani on hyvä meininki! En lähetä pelkkiä mainoksia, vaan enimmäkseen hyötysisältöä. Jos et saa viestejä pitkään aikaan, tarkasta roskapostikansiosi. Viesteihini saa vastata ja minä vastaan sinulle takaisin. Voit erota listalta milloin haluat.