Miksi eräopas toimi vastoin viranomaisten suositusta?

Revontulivaellus joka muuttui umpihankivaellukseksi (ja taas revontulivaellukseksi)

Valtava määrä uutta lunta

Vaativien erämaavaellusten luonteeseen kuuluu, että joskus suunnitelmia joudutaan muuttamaan. Tällä kertaa haasteita aiheutti runsas uuden lumen määrä.

Kun ryhmä saapui maanantaina Kilpisjärvelle, Lapin Pelastuslaitos antoi seuraavalle päivälle fb-julkaisussaan suosituksen: "Suosittelemme siirtämään retken ajankohtaa ja valitsemaan sääennusteen sekä varoituskartan perusteella miellyttävämmän retkeilyajankohdan."

Suositusta perusteltiin mm. seuraavasti: "Erityisesti Kilpisjärven suunnalla lunta voi kinostua paikoin 50-100 cm." ja "Tuuli on puuskissa kovimmillaan todennäköisimmin 20–25 m/s, mahdollisesti 25–30 m/s."

Viranomaisten suositukset on syytä ottaa vakavasti

Olosuhteet Käsivarren erämaan sekä kolmen valtakunnan suurtunturialueella ovat Suomen muuhun luontoon verrattuna täysin omaa luokkaansa. Alue on saman aikaisesti pohjoisessa, korkealla merenpinnasta ja lähellä merta. Olosuhteet ovat arktiset ja niiden muutokset ovat nopeita.

Kun Kilpisjärven Luontokeskus vielä oli auki, tekivät sen työntekijät tärkeää työtä valistaen retkeilijöitä ja turisteja erämaan olosuhteista. Moni pyrkii tunturiin väärään aikaan sekä puutteellisilla taidoilla ja varusteilla. Läheltä piti -tilanteita on sattunut ihan tupien pihapiireissäkin, eikä vain talvella, vaan myös kesällä. Katson, että on vain ajan kysymys, kun joku kuolee. Luontokeskuksen sulkeminen tulee varmasti näkymään kasvavassa etsintä- ja pelastusoperaatioiden määrässä.

Tunturiin avun saaminen ei ole helppoa eikä nopeaa, vaikka mukana olisikin asianmukaiset satelliitilla toimivat hätäviestintälaitteet. Paikallisella VPK:lla on rajalliset resurssit ja muuten apu tulee pitkän matkan päästä. Lapin pelastushelikopteri Aslakin koko rahoitus perustuu nykyään omaan varainhankintaan. Wild Adventures North on monien muiden yritysten tavoin jo toista vuotta mukana tukemassa Aslakia omalla pienellä panoksellaan. Tule sinäkin mukaan! Voit lahjoittaa yksityishenkilönä.

Miksi eräopas toimi vastoin viranomaisten suositusta?

Tiistaiaamuna tein lähtöpäätöksen viranomaisen suosituksen vastaisesti. Muutamat somessa lähdöstämme tiedon saaneet kiirehtivät ymmärrettävästi kritisoimaan asiaa. Tapanani ei ole selittää somessa tekemisiäni, etenkään silloin kun olen ryhmän kanssa maastossa. Pääasia on, että ryhmämme oli koko ajan täysin turvassa.

Nyt kun reissusta on jo viikko ja olen saanut käydä hyviä keskusteluja toimintaani kritisoineiden henkilöiden kanssa kasvotusten sekä puhelimessa, voin jo vähän avata asiaa tänne netin puolelle.

Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisasta jo ennen lähtöämme avata somessa sitä, miten turvallisuus on huomioitu meidän ryhmässä. Me eräoppaat jotka olemme näkyvillä somessa, olemme myös vastuussa siitä, millaista esimerkkiä näytämme. Samoissa olosuhteissa joku puutteellisilla taidoilla ja varusteilla lähtenyt vaeltaja olisi hyvinkin voinut saattaa itsensä vaaraan.

Päätökseni perustui aluetuntemukseen ja tuoreimpaan sääennusteeseen. Sääennuste ei missään vaiheessa luvannut kuin maksimissaan 15m/s puuskia Kilpisjärvelle, kun taas Pelastuslaitos puhui 30m/s puuskista. Oltuani yhteydessä Ilmatieteenlaitokseen, josta Lapin Pelastuslaitos saa säätiedot, selvisi syy tälle ristiriidalle: kävi ilmi että mainitut 30m/s puuskat eivät olleet Kilpisjärvelle, vaan Saanan päälle.

Reittimme olisi suhteellisen helppo (11km pääosin Kilpisjärven jäätä pitkin) ja se kulkisi koko matkan tuulen suuntaan nähden suojaisalla alueella. Tiedossa oli runsaan lumisateen vuoksi raskas hiihto, mutta ison ryhmän voimin se olisi toteutettavissa turvallisesti. Arvioin, että kasvavan lumimäärän vuoksi on parempi, mitä aikaisemmin pääsemme lähtemään.

Ryhmällä oli kyky leiriytyä matkan varrella missä vain, milloin vain ja missä olosuhteissa tahansa kuivata ja huoltaa itsensä ja varusteensa, sulattaa vettä lumesta ja odottaa parempaa keliä tarvittaessa useita päiviä.

Saako eräopas toimia vastoin viranomaisten suosituksia? Jos kysytään Lapin Pelastuslaitokselta, minulle vastannut työntekijä piti hyväksyttävänä, että ammattiopas tekee paikan päällä omaan arvioonsa perustuvan päätöksen suosituksista poiketen. Suositukset eivät ole määräyksiä, ne annetaan varmuuden vuoksi ja kaikenlaisia retkeilijöitä ajatellen. Hyvin varautunut ja alueen olosuhteet tuntevan oppaan kanssa liikkuva ryhmä voi tapauskohtaisesti olla asia erikseen. Se ei kuitenkaan ole ainakaan Wild Adventures North:n toimintamalli, vaan poikkeus, joka oli laatuaan ensimmäinen koko 9 vuoden toimintamme aikana.

Toimintani arviointi ei ole yksin omilla harteillani. Kaikki kohtaamamme haastavat ja ristiriitaiset tilanteet puretaan eräopastiimimme kesken palavereissa, joiden tarkoituksena on kehittää yhdessä toimintaamme ja ammattitaitoamme. 

Kaikesta huolimatta voidaan löytää perusteita sille, miksi oli virhe lähteä. En väitä vastaan, jos esimerkiksi asiakas on tyytymätön. Siksi kaikkia vaelluksiani koskee 100% tyytyväisyystakuu.

Seison sanojeni takana, jotka kirjoitin jo somessa toisena vaelluspäivänä:

"Vaellukselle lähtemistä tällaisessa tilanteessa voi hyvillä perusteilla pitää virheenä. Virheitä tekee joskus ammattilainenkin ja takaan että niistä opitaan.

En selittele.

Mutta huolestuneille tiedoksi: ryhmämme on ollut koko ajan täysin tuvassa. Hauskaakin on ollut :)"

Mitä sitten kävi?

Pääsimme liikkumaan ensimmäiset kilometrit normaalia vaellusvauhtia. Kasvava uuden lumen määrä aiheutti sen, että alun kohtuullisen hyvän etenemisen jälkeen päivästä tuli loppua kohden fyysisesti hyvin raskas. Tuvalle päästiin noin 6,5 tunnissa, mikä on 2,5 tuntia hitaampi kuin hyvissä olosuhteissa. Uutta lunta tuli virallisen mittauksen mukaan 31cm. Somessa on puhuttu 40-100cm määristä, mikä voi hyvin pitää paikkansa niillä paikoin joissa lumi kinostuu. Tuuli oli reitillämme päivän aikana nollassa. Ensimmäiset havainnot tuulesta saimme vähän ennen perille pääsyämme. Toisin kuin somessa moni puhui, lumimyrskyä ei meidän reitillemme missään vaiheessa tullut (Ilmatieteen laitoksen määritelmä lumimyrskylle: perustuuli vähintään 21m/s, johon liittyy lumisade ja lumen nousu maasta ilmaan).

Illalla kuvailin päiväämme somejulkaisussani seuraavasti:

"Etenimme telaketjuna tiuhasti kärkihiihtäjää vaihtaen. Hiihdon aikana lunta tuli koko ajan lisää ja hangen korkeus kasvoi silmissä. Raivasimme uraa yhä syvemmäksi muuttuvassa umpihangessa.

Pahinta ei ollut lumen syvyys, vaan sen erittäin tahmea rakenne. Tasaisella järven jäälläkin tuntui kuin oltaisiin menty ylämäkeen. Lisäksi lumi kasteli meidät täysin, eikä edes vedenpitävät kuorivaatteet pelastaneet joka paikkaan tunkeutuvalta kosteudelta.

Tuvalle saavuttuamme meidän piti ensi töiksemme kaivaa tuvan savupiippu esiin, sillä se oli ummessa sen päälle sataneesta lumesta.

Voin pitää itseäni jo suhteellisen kokeneena oppaana, mutta nyt olen uuden äärellä. Joku voisi kyseenalaistaa, miksi ylipäätään lähdettiin. On umpihangissa toki ennenkin hiihdetty, mutta ei tällaisessa. Toista tai varsinkaan kolmatta tällaista päivää ei jaksa. Vaelluksen on tarkoitus olla hieno elämys, eikä rääkkäystä."

Suunnitelmien muutos

Seuraavan päivän reitillä noustaisiin ensimmäisen 5 kilometrin jälkeen avotunturiin, josta tulevan yön tuuli mahdollisesti pyyhkisi enimmät lumet pois ja hiihtäminen siellä olisi helpompaa. Tarvittaessa käännyttäisiin takaisin ja muutettaisiin suunnitelmaa.

Jatkoimme vaellusta alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kohti Gappohyttaa. Ryhmä pääsi etenemään umpihangessa noin 3 kilometriä. Pidettiin lounastauko, jonka aikana tein päätöksen kääntää ryhmä takaisin.

Illan somejulkaisussani kerroin päivästä seuraavasti:

"Käännyimme takaisin. Hiihdimme tänään noin 3km ja lounastauon jälkeen (kuva lounastauolta ruokalevolta) tein päätöksen etenemisen keskeyttämisestä. Ryhmä olisi vielä jatkanut ja innokkaimmat olisivat varmasti jatkaneet maailman tappiin asti, mutta oppaana pitää ajatella asioita ennakoinnin ja kokonaisuuden kannalta. On parempi luovuttaa mielummin ajoissa kuin liian myöhään. Ryhmän rajoja venytettiin jo eilisessä umpihangessa, eikä sellainen ole millään lailla tarkoituksenmukaista. Kenellekään ei varmasti tänään jäänyt sellaista fiilistä, etteikö olisi ainakaan yritetty. Olemme hyvävoimaisina palanneet Kuohkimajärvelle ja asiat ovat olosuhteisiin nähden ihan kivasti. Pidämme huomenna lepopäivän ja keksimme jotain hauskaa vaihtoehtoista ohjelmaa."

Tuvalla esitin vaihtoehtoisen suunnitelman: Pidetään huomenna välipäivä ja järjestetään tuvan pihapiirissä ohjelmaa. Käydään tutkimassa reitin alku Pältsastuganille ja mahdollisuuksien mukaan mennään 4. päivänä sinne (ko. päivänä ryhmän oli tarkoitus alkuperäisen suunnitelman mukaan saapua sinne Rostahytalta, joten sinne oli varaus).

Vaelluksen loput päivät olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Ryhmä hiihti neljäntenä päivänä hienossa kelissä Pältsastuganille saunomaan ja yöpymään, viidentenä päivänä takaisin Kuohkimajärvelle ja kuudentena päivänä Kilpisjärvelle.

Retkirepun video avaa katsojalle ikkunan vaellukseemme ja sen aikana koettuihin fiiliksiin. Asiakkaat, kuvat ja video puhukoon puolestaan :)

Sähköpostilistallani saat kuulla vaellusvinkkejä

Sähköpostilistallani on hyvä meininki! En lähetä pelkkiä mainoksia, vaan enimmäkseen hyötysisältöä. Jos et saa viestejä pitkään aikaan, tarkasta roskapostikansiosi. Viesteihini saa vastata ja minä vastaan sinulle takaisin. Voit erota listalta milloin haluat.